Kissat tappelevat taas. Olet ehkä jo kokeillut kaikkea: pitänyt ne erillään tietyn aikaa, ostanut Feliwayn ja yrittänyt ohjata huomion muualle tappelun sattuessa. Yksittäiset keinot eivät kuitenkaan tunnu riittävän. Surun ja turhautumisen tunteet ovat normaaleja.
Joskus tekisi varmasti mieli kysyä kissoilta, miksi ne tappelevat keskenään.
Se on itse asiassa juuri oikea kysymys, vaikka vastausta ei saisikaan kissoilta itseltään.
Kissojen tappeluilla on eri syitä, ja syy ratkaisee sen, mikä auttaa. Siksi yksittäiset keinot harvoin toimivat. Tilanne, jossa pitkään yhdessä asuneet kissat muuttuvat vihamielisiksi toisiaan kohtaan, on erilainen kuin se, jossa toinen kissa alkaa vaania ja jahtaa toista. Molemmat näyttävät melko samalta, mutta tausta ja keinot puuttua ovat erityyppisiä.
Tässä artikkelissa käyn läpi kaksi yleisintä syytä siihen, miksi kissat tappelevat – ja sen, miksi yleisimmät neuvot eivät aina auta. Käyn läpi myös sen, milloin tilanne vaatii ammattilaisen apua.
Leikkiä vai tappelu – miten tunnistaa ero?
Ennen kuin mennään syihin, on syytä varmistaa, onko kyseessä ylipäätään tappelu.
Kissat painivat ja jahtaavat toisiaan myös leikkiessään, ja varsinkin nuorten kissojen leikki voi näyttää ulkopuolisen silmiin aika rajulta. Leikissä molemmat kissat kuitenkin osallistuvat vapaaehtoisesti: roolit vaihtuvat, kynnet pysyvät piilossa eikä kumpikaan ääntele kovaäänisesti murinalla, sähinällä tai ulvomalla. Hyvä leikki ei koskaan pääty siihen, että toinen piiloutuisi tai poistuisi tilanteesta nopeasti tai matalana.
Oikean konfliktin tunnistaa yleensä siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen. Jos toinen kissa alkaa vältellä tiettyjä huoneen osia, piiloutuu tai lakkaa liikkumasta kotona vapaasti, on kyseessä usein jotain muuta, kuin leikki. Sama pätee, jos kissat arjessa kohtaavat vain harvoin – toinen on oppinut aikatauluttamaan liikkumisensa niin, ettei törmää toiseen. Tämä hiljainen välttely jää omistajilta usein huomaamatta, koska se ei näytä tappelemiselta.
Välirikko – miksi vuosia sovussa asuneet kissat alkavat yhtäkkiä tapella?
Totaalinen välirikko on usein tilanne, joka hämmentää omistajia eniten. Kissat ovat asuneet yhdessä vuosia, kenties koko elämänsä. Sitten jotain tapahtuu – tai näennäisesti ei tapahdu mitään – ja kissat alkavat tapella.
Vaikka omistajan on hankala hahmottaa, että mikään olisi muuttunut, muutos on lähes aina tapahtunut – se ei vain ole ollut omistajalle näkyvä. Tyypillinen merkki kissojen välisistä jännitteistä ei olekaan tappelu vaan se, että kissat alkavat vältellä toisiaan.
Kissojen väliset jännitteet rakentuvat usein pitkän ajan kuluessa ennen kuin ne purkautuvat näkyväksi konfliktiksi1. Tällaisen konfliktin syntyminen on myös vaikeaa tunnistaa, koska ei ole yhtä selvää hetkeä, jolloin kaikki muuttui. Kissat ovat vähitellen alkaneet välttää toisiaan, ja omistaja on tottunut siihen ajattelematta sen enempää. Välttelyvaiheen pitkittyessä kissat joutuvat väistämättä kohtaamaan toisiaan resursseista kilpaillessaan: ruoka-astioilla, lepopaikoilla, hiekkalaatikoilla ja kulkureiteillä. Juuri näistä kohtaamisissa konflikti usein eskaloituu tappeluksi. Kun tappelu sitten tapahtuu, se tuntuu tulevan tyhjästä – vaikka jännitteitä on ollut ilmassa jo pitkään.
On myös tilanteita, joissa välirikko voi tapahtua myös nopeammin. Eläinlääkärissä käynyt kissa palaa kotiin haisematta tutulta, ja kotona ollut kissa reagoi siihen kuin tuntemattomaan tunkeilijaan. Tai toinen kissa näkee ikkunasta naapurin kissan, jännitys ei pääse purkautumaan oikeaan kohteeseen ja se purkautuu talokissaan. Näissä tilanteissa omistaja usein tunnistaa laukaisevan tekijän – mutta se ei tarkoita, että tilanne olisi helpompi korjata. Voimakkaan tunnetapahtuman yhteydessä syntyneet muistijäljet ovat vahvempia ja pysyvämpiä kuin tavallisissa tilanteissa syntyneet2 – kissa siis ”oppii” konfliktitilanteesta tehokkaammin kuin muussa arjessa. Tämän takia näissä tilanteissa tarvitaan usein systemaattista vastaehdollistamista, ja ne voivat vaatia jopa enemmän ammattilaisen tukea kuin hitaasti kehittynyt välirikko. Siirrettyä aggressiota käsittelen tarkemmin myöhemmin erikseen.
Kummassakaan tapauksessa tilanne ei parane jättämällä kissat selvittämään asiaa keskenään. Kissoilla ei ole lajityypillisiä mekanismeja sovintoon konfliktin jälkeen. Mitä enemmän kissat kohtaavat toisiaan huonoissa merkeissä, sitä syvemmäksi epäluottamus kasvaa 1,3.
Saalistusaggressio – toinen kissa muuttuu saaliiksi
Saalistusaggressiossa toinen kissa ei koe toista viholliseksi vaan saaliiksi. Kyse ei ole siitä, että kissa olisi vihainen tai haluaisi satuttaa, vaan se toimii täysin lajityypillisesti. Se vain tekee sitä, mihin se on evoluution myötä rakentunut.
Kissan saalistusketju käynnistyy aistihavainnosta kuten nopeasta liikkeestä tai hiljaisesta äänestä – usein esimerkiksi hiekkalaatikolla hiekkaa kaivava kaverikissa on hyvin kiinnostava kohde. Kun havainto on tehty, kissa lähestyy kohdettaan vaanien ja lopulta hyökkää. On tärkeää ymmärtää, että saalistukseen motivoi aistiärsyke, eikä esimerkiksi pahantahtoisuus. 4
Kissa, jonka arkea ei virikkeistetä lainkaan tai jolla on paljon muuta kuormitusta, kuten kipua, stressiä tai turhautumista, voi hakea käyttäytymistarpeisiinsa tyydytystä saatavilla olevista asioista. On siis hyvin tyypillistä, että mikäli sallittuja saalistuskohteita ei ole riittävästi, toisen kissan liikkuminen voi herättää kissan kiinnostuksen saalistaa. Tutkimukset osoittavat, että varsinkin sisäkissoilla on voimakkaampi taipumus saalistusleikkiin kuin ulkokissoilla, todennäköisesti juuri siksi, että luontainenkin ympäristön virikkeettömyys voimistaa saalistustarvetta. 5
Kuormituksen rooli on tässä keskeinen. Kissa, jonka elämässä on paljon ikäviä asioita tai vain vähän myönteisiä, hakee palkitsevia käyttäytymisiä niistä lähteistä, joita sillä on käytössä – ja saalistaminen on yksi voimakkaimmin motivoituneista käyttäytymisistä kissalla. 4, 6 Käytännössä tämä näkyy siinä, että saalistuskäyttäytyminen toistuu tiheämmin ja käynnistyy pienemmistäkin ärsykkeistä – pelkkä kissakaverin liike toisella puolella huonetta tai hiekkalaatikolla kaivaminen voi riittää laukaisemaan koko saalistusketjun – ja kissakaverista tulee tahattomasti saalis.
Juuri tästä syystä huutaminen, tappelun keskeyttäminen rankaisemalla tai kissojen pakottaminen rauhoittumaan ei auta – ja usein pahentaa tilannetta. Kun kissa on jo käynnistänyt saalistusketjun, se on keskittynyt täysin kohteeseensa eikä pysty vastaanottamaan ihmisen ohjeistusta tilanteessa. Rangaistus ei poista saalistuksen tarvetta, mutta voi lisätä kissan kokemaa stressiä, joka taas ruokkii itse ongelmaa.
Tilanne kannattaakin katkaista jo ennen kuin kissa alkaa liikkua saalistaan kohti. Vaanivan kissan tunnistaa kehonkielestä: keho madaltuu, katse lukittuu kohteeseen, häntä saattaa heilua hitaasti. Tässä vaiheessa huomion ohjaaminen muualle on vielä mahdollista, myöhemmin ei enää.
Miten tunnistaa, mistä on kyse?
Nämä kaksi tilannetta voivat näyttää ulkopuolisen silmiin samalta, mutta käytännössä ne eroavat toisistaan selvästi: ero ei näy välttämättä itse tappelun aikana, vaan siinä, mitä tapahtuu ennen sitä ja sen jälkeen.
Saalistusaggressiossa toinen kissa on selvästi aktiivinen osapuoli: se vaanii, jahtaa ja hyökkää. Kohteena oleva kissa on oppinut rajoittamaan liikkumistaan – se pysyttelee tietyillä alueilla ja varoo tilanteita, joissa hyökkääjäkissa on läsnä. Konfliktit syntyvät usein nopeasti liikkeestä tai ärsykkeestä, ja ne voivat eskaloitua fyysiseksi painiksi.
Pitkään muhineessa välirikossa tai resurssikonflikteissa dynamiikka on erilainen. Yhteenotoissa ei välttämättä ole selkeää jahtaajaa ja jahdattua – sen sijaan toinen kissa ajaa toisen pois tilanteesta. Kohtaamisiin voi liittyä sähinää, murinaa ja välillä tassulla läppäämistä, mutta ne ovat usein ohimeneviä. Kissat saattavat näennäisesti olla samassa tilassa rauhallisesti, mutta jännitteen voi nähdä kohtaamisten kehonkielestä ja kissat välttävät suoria kohtaamisia.
Käytännössä nämä tyypit voivat myös esiintyä yhtä aikaa tai limittäin – pitkään muhiva resurssijännite voi herkistää toisen kissan saalistusärsykkeille, tai yksittäinen voimakas konflikti voi käynnistää laajemman välirikon. Tämän takia tilanteen kokonaisarviointi on tärkeää ennen kuin lähdetään etsimään ratkaisuja.
Mitä tehdä heti tappelun jälkeen?
Tappelun jälkeen tekee mieli palauttaa arki normaaliksi mahdollisimman nopeasti. Kissat päästetään takaisin yhteen, toivotaan parasta – ja usein hetken kuluttua kaikki näyttääkin rauhalliselta. Mutta jos syy konfliktin taustalla ei ole selvinnyt, tilanne toistuu. Ja mitä useammin se toistuu, sitä syvemmäksi kissojen välinen epäluottamus kasvaa.
Heti konfliktin jälkeen kannattaa erottaa kissat toisistaan ja pysähtyä miettimään: mikä tilanteen aiheutti? Oliko kyseessä resurssikilpailu vai käynnistyikö saalistusketju? Jokin ulkoinen ärsyke, joka laukaisi jännityksen? Mitkä taustatekijät kuormittavat kissojen suhdetta? Syyn tunnistaminen on edellytys sille, että tilannetta voidaan ennaltaehkäistä jatkossa.
Varhainen puuttuminen on aina edullisempaa kuin ongelman pitkittyminen. Mitä pidempään kissat kohtaavat toisiaan huonoissa merkeissä, sitä enemmän niille kertyy kielteisiä kokemuksia toisistaan – ja sitä isommalta takamatkalta lähdetään tilanteen korjaamisessa.
Milloin tarvitset ammattiapua?
Moni omistaja odottaa pitkään ennen kuin hakee apua – ehkä toivoen, että tilanne ratkaisee itsensä, tai epävarmana siitä, milloin kynnys ylittyy. Yksinkertainen nyrkkisääntö toimii siihen: jos et tiedä, miksi konflikti syntyi, etkä kissojen käytöstä seuraamalla pysty sitä selvittämään, ammattilaisesta on apua.
Erityisesti silloin, kun kissat edelleen kyräilevät toisiaan konfliktin jälkeen, yksi tai molemmat kissat välttelevät tiettyjä tiloja tai toista kissaa aktiivisesti, tai tilanne on jatkunut jo useamman viikon ilman selkeää paranemista, on hyvä hakeutua käytösneuvontaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa apua haetaan, sitä lyhyemmältä takamatkalta lähdetään.
Käytösneuvonnassa arvioidaan kissojen tilanne kokonaisuutena – ei pelkästään tappeluita, vaan myös sitä, mitä tapahtuu niiden välissä ja taustalla. Usein juuri näkymättömät jännitteet ovat se kohta, josta työ kannattaa aloittaa.
Jos haluat ensin syventyä aiheeseen itse, olen kirjoittanut oppaan kissojen yhteiselosta: se käy läpi kissojen sosiaalisen käyttäytymisen, resurssien hallinnan, tutustuttamisen vaihe vaiheelta ja monikissatalouden haasteiden ratkomisen.
Jos tilanne on jo kriisiytynyt tai haluat suoraan ammattilaisen arvion, varaa aika kissojen käytösneuvontaan.
Lähteet
- Carney, H.C. ym. (2024). 2024 AAFP intercat tension guidelines: recognition, prevention and management. ↩︎
- Tyng, C.M. ym. (2017). The Influences of Emotion on Learning and Memory. ↩︎
- Rochlitz, I. (toim.) (2007). The Welfare of Cats. Springer. ↩︎
- 4a. Heath, S.E. (2007). Behaviour Problems and Welfare. Teoksessa Rochlitz, I. (toim.), The Welfare of Cats (Animal Welfare, Vol. 3, luku 4, s. 91–117). Springer.
4b. Atkinson, T. (2018). Practical Feline Behaviour. CABI. ↩︎ - Forsman, A. ym. (2021). Inexperienced but still interested – Indoor-only cats are more inclined for predatory play than cats with outdoor access. ↩︎
- Amat, M. ym. (2016). Stress in owned cats: behavioural changes and welfare implications. ↩︎
