Kissa puree, etkä ymmärrä miksi. Äsken kaikki oli hyvin, kun silittelit ja kissa näytti nauttivan siitä. Sitten hammas osui käteen. Taas.
Se on turhauttavaa. Ja hämmentävää, varsinkin jos rakastat kissaasi ja yrität tehdä kaiken oikein. Miksi kissa puree?
Puremiskäytöksen taustalla on useita eri syitä. Syyn tunnistaminen on tärkeää, sillä se ratkaisee, mitä asialle kannattaa tehdä: leikkiin innostunut kissanpentu puree aivan eri syystä kuin kissa, jolle kosketus tuottaa kipua. Siksi neuvo ”älä anna kissan purra käsiäsi” ei yksin riitä, jos et tiedä mistä pureminen kumpuaa.
Tässä artikkelissa käydään läpi neljä erilaista puremistyyppiä, jotka näyttävät erilaisilta, tuntuvat erilaisilta ja vaativat erilaisen lähestymistavan.
Kissa puree leikin tuoksinnassa — kädet eivät ole leluja
Tunnistat tämän tilanteen todennäköisesti hyvin. Kissa leikkii villisti, se nappaa kädestäsi halausotteen, takajalat potkivat saalista ja sitten hampaat osuvat käteesi. Kissa ei ole vihainen, vaan se on innostunut.
Kissanpennuilla tämä on erityisen yleistä, mutta myös aikuinen kissa voi purra kiihtyneenä leikin tuoksinnassa. Kyse on siitä, että leikkiminen on kissalle metsästystä. Kun kissan saalistusketju käynnistyy, jarrujen löytäminen voi olla vaikeaa, etenkin jos leikkikaverina on kädet ja jalat eikä lelu.
Ratkaisu ei ole rankaisu vaan oikeaan toimintaan ohjaaminen ja edeltävien tekijöiden muuttaminen seuraavan kerran ehkäisemiseksi. Lopeta leikki heti, nouse ylös ja anna kissalle sallittu lelu, johon se voi purkaa saalistamiskäytöksensä – näitä ovat mm. erilaiset potkutyynyt (esim. Kong Kicker). Tärkeintä on kuitenkin se, mitä tapahtuu ennen puremaa: kädet eivät ole leluja, eikä käsillä kannata leikittää kissaa. Tunnista saalistamisen ensimerkit ja tuo tilanteeseen silloin kissalle sallittu lelu.
Kissa puree silittäessä, kun sen sietokyky ylittyy
Tämä on puremistyypeistä ehkä omistajan näkökulmasta hämmentävin. Kissa tulee itse syliin, kehrää onnellisena – ja sitten puree.
Hellyysaggressiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa kissan sietokyky kosketukselle ylittyy. Merkit sietokyvyn lähestymisestä voivat olla hienovaraisia: häntä alkaa heilua rauhattomasti, iho nyppii, korvat kääntyvät taaksepäin ja pää nousee. Jos nämä merkit jäävät huomaamatta, seuraava askel on sietokyvyn ylittyminen – jolloin kissa puree.
Kyse ei ole siitä, että kissa ei pitäisi sinusta. Kissat ovat aina yksilöitä, joilla on hyvin erilainen kynnys sietää pitkäkestoista kosketusta. Joillekin kissoille muutama silityskerta riittää, toiset nauttivat kosketuksesta pidempikestoisesti. Sietokyvyn rajoihin liittyy myös päivän tapahtumat ja yleinen kiihtymistaso.
Harjoittele lukemaan kissasi kehonkieltä ja lopeta kosketus jo ennen kuin kissa lopettaa sen itse. Lyhyet, myönteiset kontaktit ovat parempia kuin pitkät sessiot, jotka päättyvät puremaan.
Pelokas kissa puree puolustautuakseen
Pelokas kissa ei hyökkää, vaan puolustautuu. Tämä ero on tärkeä ymmärtää, koska se muuttaa kaiken sen suhteen, miten tilanteeseen kannattaa suhtautua.
Pelkopurema tulee tyypillisesti tilanteessa, jossa pakeneminen ei onnistu. Merkit ovat usein selkeitä: kissa madaltuu, korvat painuvat taakse, pupillit laajenevat ja se saattaa sähähtää tai murata ennen puremaa. Nämä ovat tärkeitä viestejä, joista kissaa ei tule rangaista, vaan ihmisen tulisi ottaa vinkistä vaari ja perääntyä.
Rankaisu pahentaa tilannetta. Jos pelokas kissa saa rankaistuksi tulemisen yhdistettyä jo valmiiksi pelottavaan tilanteeseen, sen pelko vain syvenee. Ajan myötä tämä voi johtaa siihen, että kissa alkaa hyökätä ennakoivasti, jo ennen kuin pelottava asia edes tapahtuu.
Pelokkaan kissan kanssa edetään aina kissan ehdoilla. Pakottaminen, pakkokäsittely ja rankaiseminen pelon viestimisestä eivät ratkaise ongelmaa, vaan siirtävät sen myöhemmäksi ja usein vaikeammin hoidettavaksi. Jos kissasi pelko rajoittaa sen arkea tai pureminen toistuu, eläintenkouluttaja tai eläinten käytösneuvoja voi auttaa selvittämään pelon juurisyyn ja rakentamaan suunnitelman kissan tunnetilan muokkaamiseksi ja käytöksen helpottamiseksi.
Miksi kissa puree ilman näkyvää syytä?
Kipuun liittyvä puremiskäytös on vaikein tunnistaa, ja juuri siksi se on tärkeä tietää. Yleensä kipu liittyy kosketukseen – esimerkiksi selän tai takaosan koskettamiseen – mutta kipua kokeva kissa voi purra myös täysin yllättäen tilanteessa, jossa mikään ei näennäisesti muutu.
Kipuun liittyvä purema voi tulla jo ennen kissaan koskemista. Silloin kissa on oppinut, että kosketus tiettyyn kohtaan sattuu, ja alkaa puolustautua ennakoivasti. Omistajan näkökulmasta kissa ”hyökkää tyhjästä” – kissan näkökulmasta se yrittää estää jotain kivuliasta tapahtumasta.
Jos kissasi purema tuntuu selittämättömältä eikä sovi muihin tyyppeihin, kipua kannattaa epäillä. Muita merkkejä voivat olla muutos liikehdinnässä, haluttomuus hyppiä tai tulla kosketetuksi tietyistä kohdista. Ensimmäinen askel on eläinlääkärikäynti, jossa kipu voidaan sulkea pois tai hoitaa. Jos kissa on saanut eläinlääkäristä puhtaat paperit, mutta puremiset jatkuvat, eläintenkouluttaja tai käytösneuvoja voi auttaa selvittämään, onko kyse opitusta käytöksestä tai mistä kipua lähtisi etsimään.
Mistä lähteä liikkeelle?
Kissan purema on harvoin sattumanvarainen. Kun tiedät miksi kissa puree, tiedät myös mistä lähteä liikkeelle.
Leikkipureminen ratkeaa usein leikkitapojen muuttamisella. Hellyysaggressiossa avain on kehonkielen lukeminen ja lyhyemmät kontaktit. Pelosta reagoivaa kissaa ei voi pakottaa pelottavaan tilanteeseen, vaan eteneminen tapahtuu aina kissan ehdoilla ja vastaehdollistamalla. Kipureaktiossa ensimmäinen pysäkki on eläinlääkäri.
Jos et ole varma mistä tyypistä on kyse, tai tilanne ei tunnu ratkeavan omin avuin, varaa pulmapuhelu. Käydään yhdessä läpi mistä kissasi puremisessa voi olla kyse ja miten edetä.
