Kissan ripuli on yleinen haaste varsinkin ruoan vaihdon yhteydessä. Löysä tai vetinen uloste voi olla ohimenevä reaktio ruokaan tai stressiin, mutta joskus se kertoo suoliston häiriöstä, joka vaatii tarkempaa selvittelyä. Ulosteen koostumus yksin ei vielä kerro tilanteen vakavuutta vaan ratkaisevaa on se, miten kissa kokonaisuutena voi.
Tässä artikkelissa käyn läpi, milloin kissan ripulia voi hoitaa turvallisesti kotona, milloin on syytä hakeutua eläinlääkäriin ja miten tilanteessa kannattaa toimia käytännössä.
Voiko kissan ripulia hoitaa kotona?
Ensimmäinen askel on arvioida, onko tilannetta turvallista seurata kotona. Jos kissan vointi herättää epäilyksen, kannattaa soittaa eläinlääkärille ja kysyä neuvoa.
Kotihoito on yleensä mahdollista, jos kissan ripuli on kestänyt alle kaksi päivää, ulosteessa ei ole verta, kissa ei oksenna ja sen yleisvointi on hyvä. Pirteä, normaalilla ruokahalulla varustettu ja tyypillisesti käyttäytyvä kissa selviää helposti usein lievästä suoliston ärsytyksestä, jonka taustalla voi olla esimerkiksi ruokamuutos tai stressi.
Eläinlääkäriin kannattaa kuitenkin olla yhteydessä matalalla kynnyksellä, jos kyseessä on pentu tai iäkäs kissa, jos kissa on selvästi apaattinen, ei juo, oksentaa samanaikaisesti tai jos ripuli jatkuu yli 2–3 vuorokautta ja/tai on veristä. Nestehukka voi kehittyä nopeasti, ja siksi yleisvointi ratkaisee enemmän kuin itse ulosteen löysyys.
Kissan ripulin kotihoito käytännössä
Kun kissa ripuloi, hoidon tavoite on yksinkertainen: turvata nestetasapaino, rauhoittaa ja tukea suoliston toimintaa ja seurata kissan yleisvointia. Useimmissa lievissä tapauksissa tämä riittää. Kissan ripulia hoidetaan tukihoidolla, joka koostuu useista toimenpiteistä.
Tärkein tukihoito kissan ripuliin on nesteytys
Kissan ripulin aikana elimistö menettää normaalia enemmän vettä ja suoloja. Erityisesti pennuilla ja iäkkäillä kissoilla nestevaje voi kehittyä nopeasti, joten niiden kanssa lääkäriin kannattaa lähteä hyvin herkästi.
Varmista, että vettä on jatkuvasti saatavilla ja että kissa myös juo. Märkäruoka tukee nesteytystä paremmin kuin kuiva ruoka, ja ruokaan voi lisätä hieman lämmintä vettä. Useampi vesipiste tai juoma-automaatti voi lisätä juomista. Voit tehdä myös makuvettä herkkutahnasta lisäämällä tahnaan nestettä, tai tarjota keitetyn kanan keittolientä jäähtyneenä.
Jos kissa ei juo, vaikuttaa väsyneeltä tai sen ikenet tuntuvat kuivilta, on syytä hakeutua heti eläinlääkäriin päivystyksellisesti.
Tarjoa helposti sulavaa ruokaa
Ripuloivaa kissaa ei tule paastottaa. Tukihoitona kissalle kannattaa tarjota tuttua, sopivaksi tiedettyä ruokaa, joka on mahdollisimman helposti sulavaa (proteiinipitoista). Yksinkertaista ja kavenna ruokavaliota. Esimerkiksi keitetty maustamaton kana voi sopia lyhytaikaiseen tukihoitoon, jos kissa ei ole sille yliherkkä.
Tarjoa ruokaa pieninä annoksina useammin päivän aikana. Näin suolisto saa “työskennellä kevyemmin”, eikä kerralla tule suurta määrää sulatettavaa.
Äkillistä uuteen ruokaan vaihtamista kannattaa välttää, sillä nopea muutos voi itsessään ylläpitää ripulia. Jos ongelma alkoi uuden ruoan tarjoamisen jälkeen, palaa tilapäisesti aiempaan, hyvin siedettyyn vaihtoehtoon. Mahdolliset ruokinnan muutokset kannattaa jatkossa tehdä asteittain sekä lisätä ruokavalioon probioottivalmiste tukemaan ruoan vaihtumista.
Tue suolistoa probiooteilla ja kiinteytä ulostetta
Joskus taustalla on suoliston bakteerikannan yksipuolisuus ja erikoistuminen tietyntyyppiseen ruokaan. Vaikka uusi tarjottu ruoka olisi ollut kissalle muuten sopivaa, suolisto ei osaa pilkkoa sitä – ja tämä johtaa ripuliin. » Lue lisää probiooteista kissan suoliston hoidossa.
Joka tapauksessa ripuli saattaa olla merkki suoliston dysbioosista eli bakteeriepätasapainosta, jota voidaan hoitaa probioottivalmisteilla. Probiooteista voi olla hyötyä erityisesti tilanteissa, joissa suolistobakteeristo on häiriintynyt esimerkiksi stressin, ruokamuutoksen tai antibioottikuurin vuoksi. Probiootit eivät ole ihmelääke, mutta auttavat tasapainon ja hyvien suolistobakteerien toimintaa pitkässä juoksussa.
Sen lisäksi kuitulisä voi tietyissä tilanteissa auttaa sitomaan vettä ulosteeseen, mutta sitä ei tule lisätä sokkona – vääränlainen tai liian suuri määrä kuitua voi pahentaa oireita. Esimerkiksi psylliumia voi käyttää pienissä määrissä sitomaan nestettä suolistosta – tällöin se tarjotaan liottamatta, ja annostus on alkuun hyvin pieni (alle 0,5 ml psylliumia jauheena). Apteekista saat myös lisätietoja muista kissoille tarkoitetuista valmisteista, jotka sitovat nestettä.
Jos ripuli pitkittyy tai toistuu, tärkeintä on aina selvittää syy taustalla.
Toimi näin, kun kissa ripuloi
Useimmat lievät kissan ripulitapaukset voidaan hoitaa kotona, kunhan seuraat kissan yleisvointia ja käytöstä tarkasti.
Toimi näin:
- Arvioi yleisvointi. Jotta kotihoito on mahdollista, kissan tulee olla yleisvoinniltaan virkeä ja halukas syömään. Mikäli kissa on nuutunut, oksentaa, ei syö tai ulosteessa on verta, hakeudu heti eläinlääkäriin.
- Huolehdi nesteytyksestä. Tarjoa vettä ja märkäruokaa, tarvittaessa lisää hieman vettä ruokaan. Jos kissa on aiemmin syönyt vain kuivaruokaa, tarjoa sille lisänesteytystä.
- Säädä ruokavaliota ja tee tukitoimia. Tarjoa helposti sulavaa ruokaa pieninä annoksina. Vältä äkillisiä muutoksia ruokavaliossa. Aloita probioottivalmiste ja mahdollisesti ulostetta kiinteyttävä valmiste.
- Seuraa tilannetta 1–2 vuorokautta. Lievä ripuli menee usein ohi näillä keinoilla. Jos kissan ripuli pitkittyy, on aika lähteä eläinlääkäriin.
- Hakeudu eläinlääkäriin heti, jos ilmenee jotain näistä hälytysmerkeistä: apaattisuus, oksentelu, verinen ripuli, juomattomuus tai oireiden jatkuminen yli 2 päivää.
