Arka kissa uudessa kodissa: eläintenkouluttajan ohjeet sopeutumiseen

Arka kissa uudessa kodissa piiloutuu, välttelee kontaktia ja saattaa syödä vain öisin — vaikka olisit tehnyt kaiken oikein. Sopeutuminen vie useimmilla kissoilla kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen, eikä se etene tasaisesti. Tässä artikkelissa käyn läpi, mitä aran kissan sopeutumisessa tapahtuu, miten voit tukea sitä käytännössä ja milloin tilanne vaatii toimenpiteitä.

Kulhot ovat täynnä ja peti valmiina. Kissa on kuitenkin kadonnut sohvan alle, eikä liiku sieltä kolmeen päivään.

Arka kissa uudessa kodissa piiloutuu, koska se on kissan tapa selvitä tilanteesta, joka ei vielä tunnu turvalliselta. Reaktio on hyvin lajityypillinen kissalle. Se voi koskea yhtälailla kasvattajalta tulevaa pentua, eläinsuojelujärjestöltä tai löytölästä adoptoitua aikuista tai Torista yksityiseltä hankittua kissaa. Kannattaa myös muistaa, että sopeutuminen on yksilöllinen prosessi: kissoja ei kannata verrata keskenään sopeutumisen nopeudessa.

Mitä uusi koti tarkoittaa kissalle — ja miksi arka kissa piiloutuu?

Uusi koti tarkoittaa kissalle kaiken tutun katoamista kerralla. Hajut, äänet, tila, ihmiset ja ihmisten liikkuminen ovat kaikki vieraita. Kissa on saalistaja, mutta myös saaliseläin, ja ympäristön turvallisuus ja ennakoitavuus ovat sille tärkeitä. Kissa tulkitsee kertaheitolla muuttuneen ympäristön uhaksi ja vetäytyy suojaan, josta se tarkkailee ympäristöään ensin, ja alkaa liikkua vasta, kun kokee sen turvalliseksi¹.

Kissoilla, joilla on mahdollisuus piiloutua, on todettu matalammat stressihormonitasot kuin kissoilla, joilta piiloutuminen estyy². Piiloutuminen on siis aktiivinen selviytymiskeino, ja se auttaa kissaa toipumaan nopeammin kuin pakottaminen kontaktiin.

Sen lisäksi tulee muistaa, että esimerkiksi eläinsuojelujärjestöltä tai löytölästä adoptoidulla kissalla on usein vielä enemmän kuormitusta, koska koti on jo vaihtunut vähintään kerran. Väliaikaisympäristössä vietetty aika voi olla itsessään kuormittavaa¹, jonka vuoksi kissa saattaa saapua uuteen kotiin jo keskimääräistä stressaantuneempana. Ja jos kissa on arka, kuormitus on keskeisemmässä roolissa.

Kissan arkuuteen vaikuttaa myös kaksi tekijää, jotka eivät riipu myöhemmistä kokemuksista. Osa kissoista on temperamentiltaan herkempiä kuin toiset, ja tämä persoonallisuuden piirre on osin perinnöllistä [2]. Lisäksi ennen seitsemää viikkoa tapahtuva sosialisaatiojakso vaikuttaa siihen, miten kissa suhtautuu ihmisiin — ja muihin elämäänsä kuuluviin asioihin — koko elämänsä ajan³.

Sopeutumisaika vaihtelee muutamasta päivästä useampaan viikkoon.^{1, 4} Useimmat kissat tarvitsevat vähintään kaksi viikkoa ennen kuin käyttäytyminen alkaa muuttua avoimemmaksi⁴.

Sopeutuminen uuteen kotiin etenee vaiheittain — mitä kannattaa odottaa?

Kansainvälisessä eläinsuojelutyössä käytetty 3–3–3-malli kuvaa kolmea vaihetta, joiden kautta useimmat kissat käyvät läpi uudessa kodissa.

Ensimmäiset kolme vuorokautta ovat akuutin stressireaktion intensiivisin vaihe.^{1, 6} Kissa on kuormittuneimmillaan: se todennäköisesti piiloutuu, syö niukasti, jos ollenkaan, ja välttelee kontaktia. Se saattaa liikkua vain öisin, kun talous on hiljentynyt.

Kolmen viikon kohdalla arki alkaa muodostua kissalle ennustettavaksi. Kissa oppii jatkuvasti ennakoimaan ympäristönsä tapahtumia — milloin talossa liikutaan, milloin ruoka tulee, milloin on rauhallista. Tämä ennakoitavuus on yksi keskeisimmistä tekijöistä, jotka rauhoittavat stressivastetta⁵. Syöminen säännöllistyy, ja kissa saattaa alkaa liikkua myös päivisin, ensin huomaamattomasti.

Kolmen kuukauden kohdalla useimmat kissat ovat löytäneet oman paikkansa kodissa. Sopeutumisen merkit ovat konkreettisia: kissa liikkuu avoimemmin, peseytyminen ja kehonhuolto raapimalla esim. raapimispuita palaavat osaksi päivää.

Kissa sopeutuu omaan tahtiinsa, eikä sopeutuminen ole lineaarista. Joskus pienikin stressaava tapahtuma, esimerkiksi oven paukahtaminen, vieras ihminen tai äänekäs laite, riittää lisäämään kissan varovaisuutta väliaikaisesti, mutta trendi saattaa siitä huolimatta olla oikeaan suuntaan etenevä.

Arka kissa kokee turvattomuutta, joten tilasta tulee tehdä sille ennakoitava

Kissan stressin lievitys uudessa kodissa lähtee ympäristöstä. Tärkein ympäristöjärjestely on safe room eli oma rauhallinen huone, johon kissa sijoitetaan aluksi⁴. Huoneessa on kaikki tarvittava: ruoka, vesi, hiekkalaatikko, pehmeitä makuualustoja ja useampi piiloutumispaikka. Ruokinta-alue ja hiekkalaatikko sijoitetaan toisistaan erilleen, ja huoneessa oleva kantokoppa jätetään auki, sillä aiemmasta kodista tuttu haju voi auttaa uudessa ympäristössä sopeutumiseen⁶. Jos kotona on jo muita eläimiä, niitä ei kannata alkuun päästää safe roomiin. Lasten kanssa sovitaan selkeät säännöt ennen kissan tuloa: huoneeseen ei saa mennä ilman aikuista, eikä kissaa saa hakea piilostaan väkisin.

Safe roomin idea on rajata kissa aluksi yhteen hallittavaan tilaan. Koko uuden kodin kartoittaminen akuutin stressin keskellä on liikaa. Pienemmässä tilassa ympäristön tapahtumia on helpompi ennakoida, ja ennakoitavuus rauhoittaa stressivastetta⁴. Kissa saa vapaasti liikkua muuhun kotiin, kun se liikkuu safe roomissa luontevasti päivisin ja tulee esiin omaehtoisesti.

Ennakoitavat vihjeet helpottavat kissan arkea konkreettisesti. Koputtaminen oveen ennen huoneeseen astumista ja jokin rauhallinen äänimerkki ennen ruoan antamista ovat esimerkkejä vihjeistä, joita kissa oppii ymmärtämään nopeasti. Kun kissa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, se ei joudu olemaan jatkuvasti valmiudessa.

Rauhalliset, matalat puheäänet kissan lähellä viestivät turvallisuutta. Sen lisäksi silmien sulkeminen hitaasti tai sivuttain istuminen tai lähestyminen viestivät kissojen elkein uhkaamattomuutta. Käytetty vaate tai pyyhe asetettuna piiloutumispaikan lähelle tuo tuttua ihmistuoksua ilman fyysistä lähestymistä.^{4, 5} Feromonivalmisteet kuten Feliway voivat tukea rauhoittumista, mutta ne eivät korvaa rauhallista ympäristöä eivätkä yksinään todennäköisesti nopeuta sopeutumista.

Leikki on turvallinen tapa lähestyä arkaa kissaa

Jätä kissa aluksi rauhaan. Piiloutuminen on kissan tapa toipua¹, eikä kissan hakeminen piilostaan nopeuta sopeutumista. Kun kissa tulee esiin ja alkaa lähestyä, anna sen ensin haistella kättä ennen silittelyä. Toistuva tilan rikkominen opettaa kissan yhdistämään ihmisen lähestymisen epämiellyttävään kokemukseen, ja kissa voi alkaa reagoida puolustuksellisesti jo ennen kosketusta.

Kissan stressivasteessa jähmettyminen (freeze) on tärkeä tunnistaa: kissa, joka antaa käsitellä itseään vastustelematta, ei välttämättä ole rento tai nauti kosketuksesta. Se voi olla niin peloissaan, että aktiivinen puolustautuminen ei enää onnistu. Kosketusmyönteisyys ei siis yksin kerro sopeutumisesta. Työssäni kohtaan toistuvasti kissoja, joiden pelon merkit on ohitettu liian monta kertaa. Kissa jähmettyy, koska se ei näe pakomahdollisuutta ja oppii siihen, että asiat tapahtuvat pelosta huolimatta. Lopulta se joko luovuttaa kokonaan tai alkaa puolustautua aggressiivisesti. Näiden kissojen kanssa työskentely on pitkä ja haastava prosessi, ja siksi freeze-reaktion tunnistaminen heti alusta lähtien on tärkeää.

Sopeutumisen edetessä kissa saattaa päinvastoin alkaa osoittaa enemmän aggressiota kuin alussa, jos ihminen pelottaa sitä paljon. Tämä on merkki siitä, että kissa uskaltaa jo reagoida aktiivisesti sen sijaan, että se sulkeutuisi. Se on edistysaskel, vaikka se ensihetkellä yllättääkin. Puremisen taustalla olevaan mekanismeihin paneudun tarkemmin omassa artikkelissaan kissan puremisesta.

Leikki on turvallinen tapa lähestyä arkaa kissaa, koska se ei vaadi fyysistä kontaktia. Pitkävartinen leluleikki antaa kissalle mahdollisuuden lähestyä omaehtoisesti ja yhdistää ihminen myönteiseen kokemukseen. Sopeutumisen edetessä leikki on yksi parhaista tavoista rakentaa luottamusta.

Jos aiempi kissa oli kontaktihaluinen heti alusta, uusi arka kissa saattaa tuntua hämmentävän erilaiselta. Tämä on yksi yleisimmistä tunteista, joita kissan adoptoineet kuvaavat. Kiintymyssuhde teidän välillänne on vasta muodostumassa, eikä sen laatu riipu siitä, kuinka nopeasti kissa tulee esiin.

Kun arka kissa ei syö uudessa kodissa — onko se normaalia?

Ruokahaluttomuus on yksi stressin tyypillisimmistä fysiologisista merkeistä, ja lähes jokainen juuri adoptoinut kissa syö ensimmäisinä päivinä normaalia vähemmän.⁴ Monet omistajat uskovat kissan olevan täysin syömättä, vaikka se käy kupilla öisin talouden nukkuessa.

Syömistä kannattaa seurata mittaamalla: laita kulhoon tietty määrä ruokaa (esim. keittiövaa’alla punniten) ja tarkista päivän päätteeksi, kuinka paljon on kadonnut. Kissaa ei kuitenkaan kannata tarkkailla menemällä itse tilaan toistuvasti, sillä ennakoimattomat käynnit lisäävät stressiä. Kamera kissan safe roomissa on loistava vaihtoehto: näet milloin kissa liikkuu ja syö, ilman että sinun tarvitsee mennä tarkistamaan.

Kissan kohdalla täydellinen syömättömyys muuttuu nopeammin lääketieteelliseksi riskiksi kuin monilla muilla lajeilla. Jos kissa on täysin syömättä tai syö hyvin vähäisesti 48–72 tunnin ajan, maksan rasvoittumisen eli hepatisen lipidoosin riski alkaa kasvaa.^1,4 Lipidoosi on potentiaalisesti henkeä uhkaava tila, ja erityisessä riskissä ovat ylipainoiset kissat, jotka lakkaavat syömästä yhtäkkisesti.

Ruokahalua voi tukea tarjoamalla voimakastuoksuista märkäruokaa, lämmittämällä annos kehonlämpöiseksi tai siirtämällä ruoka piiloutumispaikan lähelle. Jos kissa ei ole syönyt mitään 48 tunnin aikana, tilanne vaatii yhteydenottoa eläinlääkäriin.

Milloin tilanteesta tulee huolestua — jos kissa on niin arka, ettei syö?

Syömättömyyteen liittyvä raja on 48 tuntia. Jos kissa ei ole syönyt mitään tähän mennessä, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Hepatisen lipidoosin riski kasvaa sen jälkeen nopeasti, erityisesti ylipainoisilla kissoilla. ^{1, 4}

Stressaantunut kissa saattaa myös pidätellä tarpeitaan pitkäänkin, ja lievä ummetus on stressin tavanomainen seuraus.⁴ Jos kissa ei ole käynyt hiekkalaatikolla 48–72 tunnin aikana tai yrittää toistuvasti käydä tuloksetta, tilanne vaatii eläinlääkärin arviota.

Jos syöminen ja hiekkalaatikon käyttö ovat kunnossa mutta olet epävarma, eteneekö sopeutuminen oikeaan suuntaan, voit varata käytösneuvonnan tai pulmapuhelun. Varhainen tuki on tehokkaampaa kuin odottaminen: käyttäytyminen vakiintuu ajan myötä, ja mitä aiemmin saa konkreettisen suunnitelman, sitä helpompi tilannetta on ohjata eteenpäin.

Aran kissan kanssa eläminen ensimmäisten viikkojen aikana voi olla raskasta: vaikka teet oikein, kissa ei tule esiin tai ota kontaktia. Se on usein turhauttavaa, ja epävarmuus siitä, eteneekö tilanne lainkaan, kuluttaa. Oman kokemukseni mukaan tilanteet onneksi ovat ohimeneviä ja saattavat ratketa nopeastikin.

Usein kysytyt kysymykset

Artikkelin on kirjoittanut Riikka Ala-Hulkko, eläintenkouluttaja (AT) ja kissan ravitsemusasiantuntija (EAT). Riikka työskentelee kissojen käytös- ja ravitsemusneuvonnan parissa etänä koko Suomeen ja lähitapaamisena Pirkanmaalla. Lisää artikkeleita ja neuvoja löydät osoitteesta kissaneuvonta.fi.

Lähteet

1. Rochlitz, I. (toim.) (2007). The Welfare of Cats. Springer, Dordrecht. ↩︎
2. Carlstead, K., Brown, J.L. ja Strawn, W. (1993). Behavioral and physiological correlates of stress in laboratory cats. Applied Animal Behaviour Science 38(2–4), s. 143–158. DOI: 10.1016/0168-1591(93)90062-T ↩︎
3. Karsh, E.B. ja Turner, D.C. (1988). The human-cat relationship. Teoksessa: Turner, D.C. ja Bateson, P. (toim.) The Domestic Cat: The Biology of its Behaviour. Cambridge University Press, Cambridge, s. 159–177. ↩︎
4. Kessler, M.R. ja Turner, D.C. (1997). Stress and adaptations of cats housed singly, in pairs and in groups in boarding catteries. Animal Welfare 6(3), s. 243–254. ↩︎
5. Atkinson, T. (2018). Practical Feline Behaviour: Understanding Cat Behaviour for Veterinarians, Veterinary Nurses and Cat Owners. CABI, Wallingford. ↩︎
6. Bradshaw, J.W.S., Casey, R.A. ja Brown, S.L. (toim.) (2012). The Domestic Cat: The Biology of its Behaviour. 3. painos. Cambridge University Press, Cambridge. ↩︎